Maalauksia ja runoja
Talven lunta, Pääskynpesällä 16.11.2009
tuoksui talven lumi
kuinka rakastinkaan
katsettasi,
ylhäältä tulevaa
Näin vain
sydämesi kultaisen
tiesin tieni
oli määrätty johonkin
katsottava oli se
loppuun asti

Talven puhtaus loisti
kimaltelevina
timantteina
Kuinka ihminen
voi näin tuntea
rakkauttaan
elämään
sen voimaan
aurinkoon>
Ayla![]()
menneet elämät
tunsit paljailla varpaillasi
tuoreen nurmen jalkojesi alla
Tunnet niin vieläkin
aikojen jälkeen
Vihreä rauhoitti mielesi
katsoit joen virtaavaa vettä
Puuta sitä mahtavaa
se seisoi paikallaan
ollessasi jo aikuinen
ja siitä eteenpäinkin
Suloinen tunne seurasi
sinua aikuisuuteen.
Elit kaunista elämää
sen kauniimpaa
ei enää voi saada ,prinsessa.
Hevonen jota talutit
siellä joen rannalla
oli kiiltävän musta
Punaiset hiuksesi
loistivat kirkkaina
siinä sen kylkeä vasten.
Elämä, kuinka joku
voi elää niin kauniisti
Onnellisena rakastaen
jokaista askelta, minkä astuu,
omalla rakkaalla maalla
jota kauneus ympäröi
Se on vieläkin syvällä sydämessä
Ayla![]()
>
sitä toivon
taas tulevan
se kertoo
taakasta hartioilla
Lasket sen joskus
mutta aina on jotakin
että et voi levätä
Tuulee vielä,
tulee ilta, toivot,
että saat levätä
muttä silloin
kun olet jo toivoton
tulee apu
Hän kulkee
vierelläsi valvoen sinua
olet lämmin rakastava
Sinun kanssasi
on niin hyvä olla
Ayla>
Juhannuksen aikaan

Katson kukkivia
peltoja, siellä keskellä
lampaat syövät ahkerasti heinää
Linnut laulavat iloisesti
tehden meille kesän
kauniiksi kulkea
Hevonen juoksee
iloisesti kohti lasten naurua
kun he rantavedessä
nauttivat veden ihanuudesta
Siellä kauenpana
lehmät ammuvat haassa
tyytyväsenä metsän antimiin
sen vihreään ruohoon
Savu sukeltaa esiin
jossain kauenpana
tuoden viestin naapurilta
Hän tyytyväsenä
hyräilee juhannuslauluaan
kissa kehrää jaloissa
nauttien elämästään
On kesän kaunein aika







